Dialoginen yleisötyömalli on kokonaisvaltainen, demokraattinen ja taiteellinen yleisötyön väline, jossa yleisön katsojakokemus tulee nähdyksi, kuulluksi ja jaetuksi esittävän taiteen muodossa.
Yleisön kommenttiesityksen voi toteuttaa niin lyhyellä kuin pidemmälläkin aika-akselilla.
Yleisöryhmän lämmittäminen tietoisuustyöskentelyn keinoin, hengittämällä sekä erilaisia meditatiivisia harjoitteita tekemällä ennen lähdeteoksen kokemista on Dialogisen yleisötyömallin kivijalka. Tämä kivijalka johdatti meidät todistavan katsojuuden, tai -kokijuuden äärelle. Emme arvioineet teoksia, vaan hyväksyimme, altistuimme, hengitimme ja olimme teosten äärellä. Annoimme teoksen vaikuttaa meihin kokonaisvaltaisesti ja monikerroksisesti.
LÖYDÖKSIÄ
Ryhmän löydöksiä
”Ymmärsin että on toisenlainen, syvempi tapa katsoa ja käsitellä taidetta. Näen että Dialogisella yleisötyömallilla on lokerointia poistava vaikutus, että "kohdeyleisön” määritelmä hämärtyy ja jopa poistuu...”
-Taru-Piritta Kallio, Yhteisöteatteriryhmä Aikuiset naiset ja Petri-
”Taidekentältä puuttuu tämänkaltainen dialogi. Malli tarjoaa dialogia ilman taidejargonia. Jos taideteos on kivi, joka veteen heitetään, niin yleisön kommenttiesitykset ovat osa niitä renkaita, jotka veteen piirtyy.”
-Heli Kärkkäinen, Yhteisöteatteriryhmä Aikuiset naiset ja Petri-
”Yhdessä, koettu, jaettu ja työstetty esitys tekee minkä tahansa taidekokemuksen monin kerroin rikkaammaksi. Taide kuuluu kaikille ja taidetta on kaikkien lupa tehdä.”
-Soile Härkönen, Yhteisöteatteriryhmä Aikuiset naiset ja Petri-
”Tämä projekti on vahvistanut käsityksiäni siitä, että jokainen kokee taideteoksen omalla tavallaan. Tekijät voivat haluta tai olla haluamatta sanoa/välittää tiettyjä asioita, mutta he eivät voi määrätä kokijan tai katsojan kokemuksia ja tulkintoja teoksesta.”
-Tiina Pietiläinen, Yhteisöteatteriryhmä Aikuiset naiset ja Petri-
”Taidekenttä saa tästä työkalun, jolla saada palautetta työstään ja katsojaluvut kohoamaan.”
Jaana Hummasti, Yhteisöteatteriryhmä Aikuiset naiset ja Petri
Yksi suurin löydös hankkeen yleisökeskusteluista oli se, että edelleen yleisön keskuudessa elää vahva käsitys siitä, että olen katsojana onnistunut silloin, jos ymmärrän mitä taiteilija on halunnut teoksellaan sanoa. Tälle ajatusmaastolle tulisi nyt nopeasti tehdä jotakin, vaikka yleisötyön kautta. Esimerkiksi ottaa todella valtakunnallisesti käyttöön Dialoginen yleisötyömalli, jonka kautta ainakin ko. yleisötyöprojektiin osallistuneet alkavat ymmärtää katsojakokemuksen koko laajuuden, individuaalisuuden ja mahdollisuudet. Jos vietän kaksi tuntia esittävän taiteen äärellä ratkoen ja selvittäen taiteilijan lähtökohtia ja sitä mitä hän on halunnut teoksellaan sanoa, mihin oma katsojakokemukseni silloin perustuu? Suorittamiselle? Taidekokemus ei ole koulutehtävä, jonka hienosti ratkaistuasi piirtää taiteilija sinulle kukan ja 10+ pääsylippuun. Taidekokemus on aina mahdollisuus johonkin uuteen, johonkin tuoreeseen ja katsojan rakenteita tai näkökulmia vavahduttavaan kohtaamiseen. Muutokseen.
Esittävän taiteen katsojakokemuksen äärellä työskentely on todellinen aarreaitta, jossa taiteen vaikuttavuus tulee näkyväksi kaikissa kerroksissa. Katsojakokemus on muutakin kuin mielipide. Omassa työssämme olemme käyttäneet unia, kehokokemuksia, muistoja, esitystilasta nousseita tuntemuksia, lähdeteoksen herättämiä henkilökohtaisia prosesseja, assosiaatioita. Olemme tutkineet omaa individuaalia taidekäsitystämme. Olemme tutkineet katsojuuttamme, minkälainen katsojaprofiili meillä on ollut ja on nykyään. Olemme tutkineet miten omat ehdollistumisemme vaikuttavat esityskokemukseen. Miten päivän tapahtumat vaikuttavat siihen, miten kykenen olemaan läsnä ja alttiina taidekokemuksen äärellä. Miten eri tavoin eri teokset vaikuttavat. Miten helposti tuomitsemme epämiellyttäviä, varsinkin hämmennystä herättäviä taideteoksia huonoina. Miten vaikeaa meidän on katsojina olla läsnä taiteelle, jos koemme ettemme ymmärrä teoksesta mitään. Voiko taidetta ymmärtää? Ja miksi sitä tulisi ymmärtää? Itse toivoisin tulevaisuudessa kohtaavani enemmän taideyleisöä, jolla on kyky ja halu antautua ja altistua, tietämättä mihin kaikkeen se voi johtaa. Taideyleisöä, joko uskaltaa olla hämmennyksensä äärellä. Taideyleisöä, joka tuntee, että heidän individuaalista katsojakokemuksestaan ollaan aidosti kiinnostuneita, vaikka se olisi jotakin aivan muuta mitä teoksen tekijät ovat ajatelleet, tai halunneet teoksellaan sanoa.
