Kokemuksia, oivalluksia, havaintoja Dialogisen yleisötyömallin pilottihankkeesta
Jenni Sainio / helmikuu 2017
Svenska Teaternin ja Tanssin talon senhetkisen yleisötyön näkökulmasta yhteistyö tämän hankkeen kanssa mahdollisti täysin uudenlaisen yleisötyön muodon toteuttamisen. Taideorganisaation yleisötyöntekijän näkökulmasta oli mielestäni äärimmäisen harvinaista ja riemastuttavaa, että talon ulkopuolelta tuli toimiva ja valmis idea yleisötyöhön otettavaksi. Vaikka soveltavaa ja ryhmälähtöistä taidetta tehdään paljon, samoin kuin perinteisemmällä konseptilla toteutettavia esityksiä, en muista aiemmin törmänneeni yleisötyössä siihen että vapaan kentän toimija tarjoaa laitoksiin valmista, suunniteltua taiteellisen yleisötyön mallia – saati kokonaista hanketta. Yhteistyö kummassakin organisaatiossa toimi puolin ja toisin erittäin sujuvasti, ja oli kokonaisuudessaan win-win –tilanne: kaikki osapuolet hyötyivät, oppivat ja kokivat, taidelaitos, yleisö ja esityksen tehneet taiteilijat. Esitysillat niin Svenska Teaternissa kuin Tanssin talossakin, joissa kommenttiesitys nähtiin lähdeteoksen kanssa yhdessä, vetivät selkeästi enemmän yleisöä kuin muut ko.esitysten esityskerrat. Onnistuneella taiteellisella yleisötyöllä on väistämättömästi myös positiivinen markkinoinnillinen vaikutus.
Mitä esittävän taiteen kentästämme kertoo se, että yhteistyökumppanit löytyivät pelkästään kentän marginaalista: kielivähemmistöryhmän teatterista ja todellisen marginaalitaidemuodon puolelta eli nykytanssista? Todella toivon vielä elinaikanani näkevän teattereiden yhteistyön vapaan kentän toimijoiden ja yleisötyön monien käyttämättömien mahdollisuuksien kanssa rehevöityvän oikein kunnolla. Tarvitaan useita konkreettisia avauksia ja keskustelua, mutta etenkin rohkeutta tehdä toisin.
Oli todella antoisaa seurata ja olla mukana koko hankkeen ajan.
Ensin mahdollistajana kahden eri taideorganisaation yleisötyöntekijän roolissa, sitten osallistujana ryhmässä. Sain kokonaisvaltaisen kokemuksen hankkeen eri puolista.
Joku on jossain kirjoittanut, että parhaimmillaan yleisötyö tarjoaa osallistujilleen tiedollisen ulottuvuuden lisäksi taiteellisen ulottuvuuden eli esteettisen kokemuksen, jossa taidemuoto alkaa avautua havaitsemisen, kuuntelemisen, osallistumisen, luomisen ja tuntemisen kautta. Ja myös, että elämykselliseksi ja kokemukselliseksi luotu yleisötyöprojekti mahdollistaa katsojan/osallistujan omien arvostusten ja näkemysten hahmottumisen taidemuotoa kohtaan. Tämän hankkeen puitteissa mentiin vielä kerros syvemmälle: siihen, että oikeastaan omilla arvostuksillakaan ei ole pysyvää merkitystä vaan harjoiteltiin vastaanottamaan taidetta, esityksiä mahdollisimman tyhjästä tilasta käsin, omien henkilökohtaisten arvostusten ja mielipiteiden kummemmin vaikuttamatta kokemukseen.
Teatterin ja tanssin yleisötyön taiteellinen ulottuvuus parhaimmillaan mahdollistaa mm. kehollisuuden, liikkeen, rytmin, tyylin, jännitteellisyyden, harmonian, kauneuden, juonellisuuden, dialogin ja vuorovaikutuksen sekä niiden vastakohtien kautta muodostuvia kokemuksia, jäsentäen osallistujalle kokonaiskuvaa siitä, mistä taidemuodossa on kyse. Juuri näiden eri osa-alueiden äärellä tässä hankkeessa oltiin. Niin harjoituksissa, lähtöteoksia katsoessa kuin kommenttiesityksiä esitettäessäkin.
Ryhmän jäsenenä mukaan osallistuminen oli minulle hyvä päättävä kokemus koko hankkeesta. Meditatiiviset ja terapeuttiset työtavat, joilla osallistujien omaa olemista taiteen äärellä lähestyttiin, tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Nautin sydämen kyllyydestä. Sain menetelmistä myös ammatillisesti paljon.
Hanketta sekä sivusta että sisältä seuranneena uskon, että sosiaalinen osallisuus tällaiseen taiteelliseen yleisötyöhön vaikutti kaikkien ryhmän osallistujien itseilmaisuun, ryhmätyötaitoihin ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin positiivisella tavalla. Ryhmän jäsenet, jotka jo ennestään ovat hyvin aktiivisia kulttuurin kuluttajia, lähtevät varmasti jatkossa yhä ennakkoluulottomammin katsomaan mitä erilaisimpia esityksiä. Tässä lienee toteutunut yksi yleisötyön tärkeimmistä tavoitteista ylipäätään: avoimin mielin ja sydämin taiteen pariin kylpemään. Katsomaan, kuulemaan, kokemaan, tekemään itse, kohtaamaan.
Lopuksi hieman lainattua sanaa, sopii sovellettuna esityksenkatsomisohjeeksikin – ja elämään sellaisenaan:
If you look at zero
you see nothing:
but look through it
and you will see the world.
- Robert Kaplan